Puutarhan lannoituksessa enemmän ei ole automaattisesti parempi. Kasvit tarvitsevat ravinteita kasvuun, kukintaan ja sadon muodostamiseen, mutta niiden tarve vaihtelee kasvilajin, kasvuvaiheen ja kasvupaikan mukaan. Ravinteikas kasvimaa, ruukussa koko kesän kukkiva kesäkukka ja vähäravinteisessa maassa viihtyvä perenna eivät tarvitse samanlaista lannoitusta.
Myös ajoituksella on merkitystä. Keväällä ja alkukesällä ravinteita tarvitaan uuden kasvun muodostamiseen, kesällä lannoitusta jatketaan sitä tarvitseville kasveille ja loppukesällä monivuotisten kasvien voimakasta typpilannoitusta vältetään. Syyslannoituskin tehdään Suomessa jo loppukesällä – ei vasta lehtien pudottua.
Hyvä lähtökohta onkin yksinkertainen: lannoita kasvin tarpeen mukaan, oikeaan aikaan ja käytettävän lannoitteen annosteluohjetta noudattaen.
Miksi puutarhan kasveja lannoitetaan?
Kasvit saavat hiiltä, vetyä ja happea ilmasta ja vedestä, mutta muut tarvitsemansa ravinteet ne ottavat pääasiassa juurillaan kasvualustasta.
Puutarhamaan ravinnevarat eivät ole loputtomat. Kasvit käyttävät ravinteita kasvaessaan, ja hyötypuutarhasta niitä poistuu myös sadon mukana. Toisaalta ravinteita voidaan palauttaa maahan esimerkiksi kompostin ja muun eloperäisen aineksen mukana.
Lannoituksen tarkoituksena on täydentää niitä ravinteita, joita kasvi tarvitsee mutta joita kasvualustasta ei ole riittävästi saatavilla.
Kasvin heikko kasvu ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita ravinnepuutosta. Ongelmana voi olla myös esimerkiksi kuivuus, märkyys, väärä kasvupaikka, sopimaton maan pH tai juuriston huono kunto. Siksi huonosti voivan kasvin ensimmäiseksi hoidoksi ei kannata automaattisesti antaa lisää lannoitetta.
Lannoitteessa enemmän ei tarkoita parempaa. Liikalannoitus voi heikentää kasvien kasvua ja talvenkestävyyttä, lisätä tautialttiutta ja kasvattaa ravinteiden huuhtoutumista.
Mitä NPK tarkoittaa lannoitepussissa?
Lannoitepakkauksissa vastaan tulevat kirjaimet N, P ja K tarkoittavat kasvien kolmea tärkeää pääravinnetta:
N = typpi
Typpi on tärkeä erityisesti lehtien ja versojen kasvulle. Siksi sitä tarvitaan runsaammin silloin, kun kasvi kasvattaa aktiivisesti uutta vihreää kasvustoa.
P = fosfori
Fosforilla on merkitystä muun muassa juuriston kehittymisessä, kukinnassa ja sadon muodostumisessa.
K = kalium
Kalium vaikuttaa muun muassa kasvin kestävyyteen ja sadon laatuun.
NPK ei kuitenkaan kerro kaikkea lannoitteesta. Kasvit tarvitsevat lisäksi esimerkiksi kalsiumia, magnesiumia ja rikkiä sekä pieniä määriä erilaisia hivenravinteita.
Lannoitepakkauksen ravinnekoostumusta kannattaa katsoa erityisesti silloin, kun vertailet kevät-, yleis- ja syyslannoitteita. Niitä ei ole tarkoitettu samaan käyttötarkoitukseen.
Milloin puutarhaa lannoitetaan?
Lannoitus kannattaa sovittaa kasvin kasvurytmiin. Käytännössä puutarhan lannoitus voidaan jakaa kevään perus- tai ylläpitolannoitukseen, kasvukauden aikaiseen lisälannoitukseen ja monivuotisten kasvien loppukesän syyslannoitukseen.
Keväällä kasvu tarvitsee ravinteita
Monivuotisten kasvien kasvu käynnistyy keväällä nopeasti. Silloin erityisesti typen tarve korostuu, koska kasvit muodostavat uusia lehtiä ja versoja.
Kevätlannoitus tehdään kasvun käynnistyessä ja maan lämmettyä niin, että kasvit pystyvät jälleen ottamaan ravinteita. Sopiva ajankohta vaihtelee Suomen eri osissa ja kevään etenemisen mukaan, joten kalenteripäivää tärkeämpää on seurata kasvua ja maata.
Lannoite levitetään kasvin juuristoalueelle pakkauksen annosteluohjeen mukaan. Rakeiset lannoitteet tarvitsevat kosteutta liuetakseen, joten kuivalla säällä kastelu voi olla tarpeen.
Kesällä lannoitetaan tarpeen mukaan
Kaikki kasvit eivät tarvitse jatkuvaa lisälannoitusta.
Monelle maassa kasvavalle monivuotiselle kasville keväällä annettu lannoitus voi riittää pitkälle. Sen sijaan voimakkaasti kasvavat ja runsaasti satoa tai kukkia tuottavat kasvit tarvitsevat usein ravinteita myös kasvukauden aikana.
Erityisesti ruukuissa, laatikoissa ja amppeleissa kasvavien kesäkukkien ravinnevarasto on pieni. Toistuva kastelu myös huuhtoo ravinteita kasvualustasta, minkä vuoksi niiden lannoitusta jatketaan yleensä säännöllisesti kesän ajan.
Myös esimerkiksi tomaatit, kurkut, kurpitsat ja monet kaalit kuuluvat ravinteita runsaasti käyttäviin hyötykasveihin.
Loppukesällä monivuotisten typpilannoitusta vähennetään
Monivuotisten kasvien kasvua ei ole tarkoitus kiihdyttää voimakkaalla typpilannoituksella enää loppukesällä. Kasvien täytyy ehtiä valmistautua talveen ja tuleentua ennen pakkasia.
Kesäkukat ja muut vain yhden kasvukauden ajan kasvatettavat kasvit ovat eri asia. Niiden kukintaa voidaan ylläpitää lannoittamalla niin kauan kuin kasvua ja kukintaa halutaan jatkaa.
Syyslannoitus tehdään jo heinä–elokuussa
Nimi johtaa helposti harhaan: syyslannoitusta ei ole tarkoitus tehdä vasta varsinaisena myöhäissyksyn työnä.
Monivuotisten kasvien syyslannoitus tehdään tavallisesti heinäkuun lopulla tai elokuussa, kun kasvit ovat vielä vihreitä ja pystyvät ottamaan ravinteita maasta.
Syyslannoitteessa on vähän tai ei lainkaan typpeä, mutta siinä painottuvat fosfori ja kalium sekä mahdolliset hivenravinteet. Syyslannoituksen tarkoituksena on tukea monivuotisten kasvien talvehtimista ja seuraavan kasvukauden kukintaa ja sadonmuodostusta.
Erityisesti marjapensaat, hedelmäpuut, uudet istutukset ja talvenarat koristekasvit voivat hyötyä syyslannoituksesta.
Syyslannoitus kuuluu loppukesään. Kun lehdet ovat jo kellastuneet ja kasvi siirtynyt lepotilaan, lannoite on myöhässä eikä kasvi enää hyödynnä sitä samalla tavalla.
Syyslannoitus on vain yksi osa puutarhan valmistelua tulevaan talveen. Katso myös, mitä muita puutarhan syystöitä kannattaa tehdä kasvukauden päättyessä.
Eri kasvit tarvitsevat eri määrän ravinteita
Yksi tavallisimmista lannoitusvirheistä on kohdella koko puutarhaa samalla tavalla. Kasvien ravinnetarpeissa on kuitenkin huomattavia eroja.
Nurmikko
Nurmikko käyttää paljon ravinteita, koska sitä leikataan jatkuvasti ja sen odotetaan kasvavan tiheänä koko kasvukauden ajan.
Keväällä ja alkukesällä nurmikon lannoitteissa painottuu typpi, joka tukee vihreän kasvuston muodostumista. Loppukesällä voimakasta typpilannoitusta vältetään ja tarvittaessa käytetään syyslannoitetta.
Nurmikon lannoituksessa määrä kannattaa aina sovittaa käytettävään tuotteeseen. Liika lannoite ei tee nurmikosta parempaa ja voi pahimmillaan vaurioittaa kasvustoa.
Perennat
Useimmat tavalliset puutarhaperennat eivät tarvitse yhtä voimakasta lannoitusta kuin nurmikko tai runsassatoiset hyötykasvit.
Hyvässä, multavassa kasvualustassa kasvaville perennoille voi riittää keväällä komposti tai maltillinen yleislannoitus. Lannoitustarpeessa on kuitenkin lajikohtaisia eroja.
Liian voimakas typpilannoitus voi kasvattaa rehevää ja pehmeää kasvustoa kukinnan kustannuksella ja heikentää monivuotisen kasvin valmistautumista talveen.
Kesäkukat ja ruukkukasvit
Pitkään kukkivat kesäkukat ovat usein yllättävän ravinteikkaita kasveja. Ruukussa niiden käytettävissä oleva multa- ja ravinnemäärä on lisäksi huomattavasti pienempi kuin avomaalla.
Jos istutusmullassa on valmiiksi lannoitetta, lisälannoitusta ei välttämättä tarvita heti istutuksen jälkeen. Myöhemmin kesällä lannoitusta jatketaan kasvun ja käytettävän tuotteen ohjeiden mukaan.
Ruukussa kasvavan kasvin kanssa tasainen lannoitus toimii yleensä paremmin kuin satunnainen suuri annos.
Marjapensaat ja hedelmäpuut
Marjapensaat ja hedelmäpuut tarvitsevat ravinteita uuden kasvun ja sadon muodostamiseen, mutta erityisesti typen kanssa kannattaa olla maltillinen.
Liiallinen typpi voi kasvattaa runsaasti versoja sadon kustannuksella ja pitkittää kasvua liian myöhään syksyyn.
Kevät on niiden varsinaisen kasvua tukevan lannoituksen aikaa. Loppukesällä voidaan käyttää syyslannoitetta tukemaan talveen valmistautumista ja seuraavan kasvukauden kehitystä.
Kasvimaa
Kasvimaan kasvien ravinnetarpeet vaihtelevat erityisen paljon.
Kaalit, kurpitsat, kurkut ja tomaatit kuuluvat yleensä runsaasti ravinteita tarvitseviin kasveihin. Monet juurekset tarvitsevat maltillisemman lannoituksen, eikä voimakas typpilannoitus ole niille eduksi.
Palkokasvien, kuten herneiden ja papujen, typentarve poikkeaa monista muista hyötykasveista, koska ne pystyvät juurinystyräbakteeriensa avulla hyödyntämään ilmakehän typpeä.
Kasvimaalla yksi kaikille kasveille annettava lannoitusmäärä onkin harvoin paras ratkaisu.
Happaman maan kasvit
Alppiruusut, atsaleat, pensasmustikat ja monet muut happamassa kasvualustassa viihtyvät kasvit muodostavat oman ryhmänsä.
Niille käytetään niiden tarpeisiin sopivaa kasvualustaa ja lannoitetta, eikä niiden kasvupaikkaa kalkita samalla tavalla kuin kasveille, jotka viihtyvät korkeammassa pH:ssa.
Tässä ryhmässä oikea maan happamuus on erityisen tärkeä, sillä pH vaikuttaa siihen, kuinka hyvin kasvi pystyy hyödyntämään maassa olevia ravinteita.
Eloperäinen vai kivennäislannoite?
Molemmilla on paikkansa puutarhassa.
Eloperäiset lannoitteet valmistetaan esimerkiksi eläin- tai kasviperäisistä raaka-aineista. Niiden ravinteet vapautuvat yleensä vähitellen maaperän pieneliötoiminnan seurauksena. Samalla eloperäiset materiaalit voivat lisätä maahan orgaanista ainesta.
Kivennäislannoitteiden ravinteet ovat yleensä nopeammin kasvien käytettävissä. Niillä voidaan antaa ravinteita täsmällisesti, mutta annostelussa on tärkeää noudattaa käyttöohjetta.
Valinta ei siis ole kysymys siitä, kumpi lannoitetyyppi olisi kaikissa tilanteissa parempi. Sopiva vaihtoehto riippuu kasvista, kasvualustasta ja siitä, tarvitaanko ravinteita nopeasti vai pitkäkestoisemmin.
Komposti palauttaa ravinteita puutarhaan
Puutarhan ravinteita kannattaa myös kierrättää.
Kypsä komposti tuo maahan sekä ravinteita että eloperäistä ainesta. Jälkimmäinen on tärkeää maan rakenteelle, vedenpidätyskyvylle ja maaperän eliötoiminnalle.
Myös esimerkiksi ruohosilppua voidaan hyödyntää kasvimaalla katteena. Hajotessaan kasvimateriaali palauttaa sisältämiään ravinteita takaisin kiertoon.
Komposti ei silti ole ravinnekoostumukseltaan aina samanlaista. Sen sisältämien ravinteiden määrä riippuu käytetyistä raaka-aineista ja kompostin kypsyydestä. Runsaasti ravinteita tarvitseville kasveille komposti ei siksi välttämättä yksin riitä koko kasvukauden ravinnelähteeksi.
Keittiön yksittäisiä biojätteitä, kuten banaaninkuoria tai kananmunankuoria, ei myöskään kannata ajatella valmiina täsmälannoitteina. Ravinteet tulevat kasvien käyttöön vasta materiaalin hajotessa. Käytännössä niiden luontevin paikka on yleensä kompostissa.
Kalkitus ei ole sama asia kuin lannoitus
Kalkituksen ja lannoituksen tarkoitukset menevät helposti sekaisin.
Lannoituksella lisätään kasvien tarvitsemia ravinteita. Kalkituksella puolestaan vaikutetaan ensisijaisesti maan happamuuteen eli pH-arvoon.
Maan pH vaikuttaa siihen, kuinka hyvin eri ravinteet ovat kasvien käytettävissä. Liian happamassa tai emäksisessä maassa osa ravinteista voi olla maassa, mutta kasvi ei pysty hyödyntämään niitä tehokkaasti.
Kalkkia ei siksi kannata levittää puutarhaan automaattisesti joka vuosi. Tarve riippuu maan pH:sta ja kasvatettavista kasveista.
Erityisen tärkeää tämä on happaman maan kasvien kohdalla: esimerkiksi pensasmustikan ja alppiruusun kasvupaikkaa ei pidä kalkita tavallisen puutarhamaan tapaan.
Mistä tietää, tarvitseeko maa lannoitusta?
Kasvien ulkonäöstä voi saada vihjeitä. Hidas kasvu ja vaalea lehdistö voivat liittyä ravinteiden puutteeseen, kun taas poikkeuksellisen rehevä ja pehmeä kasvu voi kertoa runsaasta typpimäärästä.
Pelkkien lehtien perusteella tarkkaa diagnoosia on kuitenkin vaikea tehdä. Samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa esimerkiksi kuivuus, märkyys, juuristovauriot ja sopimaton pH.
Jos haluat tietää tarkemmin puutarhamaan ravinnetilan, maanäytteestä tehtävä viljavuusanalyysi on huomattavasti arvailua parempi lähtökohta. Siitä voidaan selvittää muun muassa maan happamuutta ja ravinnetilannetta, minkä perusteella kalkitus ja lannoitus voidaan kohdentaa todelliseen tarpeeseen.
Viljavuusanalyysi on erityisen hyödyllinen esimerkiksi uutta kasvimaata tai puutarhaa perustettaessa sekä silloin, kun kasvu on vuodesta toiseen heikkoa ilman selvää syytä.
Kuinka paljon lannoitetta annetaan?
Puutarhalle ei ole yhtä yleispätevää lannoitusmäärää.
Sama desilitra kahta eri lannoitetta voi sisältää aivan eri määrän ravinteita. Myös kasvien tarpeet vaihtelevat voimakkaasti. Siksi käyttömäärä määritetään lannoitepakkauksen kasvi- ja käyttötarkoituskohtaisen annosteluohjeen perusteella.
Jos kasvualustaan on jo lisätty ravinteikasta kompostia tai uusi multa sisältää peruslannoituksen, tämä huomioidaan muussa lannoituksessa.
Erityisesti nopeasti liukenevien lannoitteiden kanssa annostelua ei kannata lisätä ajatuksella, että hieman suurempi määrä tuottaisi paremman kasvun.
Yleisimmät virheet puutarhan lannoituksessa
Kaikille kasveille annetaan sama määrä lannoitetta.
Nurmikon, perennojen, kesäkukkien ja hyötykasvien ravinnetarpeet voivat olla hyvin erilaiset.
Lannoitetaan varmuuden vuoksi.
Kasvin huono kasvu ei aina johdu ravinteiden puutteesta. Tarkista myös kasvupaikka, kastelu ja maan kunto.
Lannoitetta annetaan liikaa.
Ylimääräinen ravinne ei tarkoita ylimääräistä hyötyä. Liikalannoitus voi vahingoittaa kasvia ja lisätä ravinteiden huuhtoutumista.
Monivuotisia kasveja typpilannoitetaan liian myöhään.
Loppukesällä niiden pitäisi päästä valmistautumaan talveen eikä jatkaa voimakasta versokasvua.
Syyslannoitus tehdään liian myöhään.
Syyslannoite annetaan jo kasvien ollessa vihreitä heinä–elokuussa, ei vasta myöhään syksyllä.
Kalkitus ja lannoitus sekoitetaan keskenään.
Kalkki vaikuttaa ennen kaikkea maan pH-arvoon. Sitä ei tarvita kaikille kasveille eikä kaikissa puutarhoissa.
Puutarhan lannoitus pähkinänkuoressa
Puutarhan onnistunut lannoitus alkaa kasvin tarpeesta, ei lannoitepussista.
Keväällä ravinteet tukevat uuden kasvun käynnistymistä. Kesällä lisälannoitusta annetaan erityisesti voimakkaasti kasvaville, kukkiville ja satoa tuottaville kasveille. Monivuotisten kasvien voimakasta typpilannoitusta vähennetään loppukesällä, ja mahdollinen syyslannoitus tehdään jo heinä–elokuussa.
Kasvualustan kunto on vähintään yhtä tärkeä kuin lannoitteen määrä. Komposti ja muu eloperäinen aines ylläpitävät maan rakennetta ja ravinteiden kiertoa, ja tarvittaessa viljavuusanalyysi kertoo, mitä maa todella kaipaa.
Tavoitteena ei siis ole lannoittaa mahdollisimman paljon vaan antaa oikeat ravinteet oikealle kasville oikeaan aikaan.
Usein kysyttyä puutarhan lannoituksesta
Milloin puutarha lannoitetaan keväällä?
Kevätlannoitus tehdään kasvun käynnistyessä ja maan lämmettyä. Tarkka ajankohta vaihtelee kasvin, sääolojen ja kasvupaikan mukaan, joten kasvien kehitystä kannattaa seurata kalenteripäivän sijaan.
Tarvitseeko puutarhaa lannoittaa joka vuosi?
Ei välttämättä samalla tavalla. Lannoitustarve riippuu kasvista ja maan ravinnetilasta. Esimerkiksi ravinteita runsaasti käyttävä kasvimaa tarvitsee yleensä enemmän täydennystä kuin vähäravinteisessa ympäristössä viihtyvä perennaistutus.
Voiko puutarhaa lannoittaa liikaa?
Kyllä. Liikalannoitus voi heikentää kasvua ja talvenkestävyyttä sekä lisätä tautialttiutta ja ravinteiden huuhtoutumista. Käyttömäärässä kannattaa noudattaa lannoitteen annosteluohjetta.
Milloin syyslannoitus tehdään?
Syyslannoitus tehdään yleensä heinäkuun lopulla tai elokuussa, kun monivuotiset kasvit ovat vielä vihreitä ja pystyvät hyödyntämään ravinteita. Myöhään syksyllä annettu syyslannoite tulee kasvin kannalta liian myöhään.
Voiko komposti korvata lannoitteen?
Se riippuu kasvista, kasvualustasta ja kompostin ravinnepitoisuudesta. Komposti voi riittää monille maltillisesti ravinteita tarvitseville kasveille, mutta runsaasti kasvavat ja satoa tuottavat kasvit voivat tarvita lisäksi muuta lannoitusta.
Voiko kompostia ja lannoitetta käyttää yhdessä?
Voi. Kompostin sisältämät ravinteet kannattaa kuitenkin ottaa huomioon muun lannoituksen määrässä, jotta kasveille ei anneta tarpeettomasti ravinteita.