Hedelmäpuiden oksia leikkaamalla niiden latvuksesta tulee ilmava, ja puu säästyy paremmin taudeilta. Myös aurinko pääsee latvuksen sisään helpommin, jolloin sadosta tulee maukkaampi ja hedelmistä suurempia. Samalla puun oksista tulee vahvempia, eivätkä ne repeile niin helposti. Leikkaaminen siis todella kannattaa, ja pienestä vaivannäöstä kiittää niin puu kuin itse sadonkorjaajakin. Katso alta vinkkimme, joiden avulla hedelmäpuiden leikkaaminen onnistuu varmasti.
Milloin hedelmäpuu kannattaa leikata?
Hedelmäpuiden oksia voi leikata niin kauan kuin puu on lepotilassa, eli kun sen lehtisilmut eivät ole vielä auenneet. Yleensä maaliskuu on vielä ihan hyvää leikkuuaikaa. Eri hedelmäpuiden välillä on kuitenkin eroja kaikkein otollisimman leikkuuajankohdan suhteen riippuen, onko kyseessä siemenhedelmäpuu vai kivellisten hedelmien puu.
Siemenhedelmäpuut, kuten omena- ja päärynäpuut, voidaan leikata joko keväällä tai syksyllä. Päärynäpuita ei kuitenkaan tarvitse leikata yhtä usein kuin omenapuita, koska päärynäpuut ovat hidaskasvuisempia.
Kevätleikkaus kiihdyttää kasvua, joten sitä suositellaan etenkin nuorille puille. Leikkaus kannattaa ajoittaa tammi-maaliskuulle, mutta kaikkein kovimmilla pakkasilla tai hyvin kostealla kelillä leikkausta tulee kuitenkin välttää. Jos aloitat leikkaamisen liian aikaisin, puu altistuu helpommin taudeille, jotka puolestaan voivat vahingoittaa puun oksistoa tai runkoa. Keväällä, kun silmut alkavat pullistua, on puolestaan jo liian myöhäistä.
Etenkin vanhoja hedelmäpuita kannattaa harventaa vasta syksyllä, jotta vältytään liialliselta vesiversojen muodostumiselta. Vesiversot ovat puun versoja, jotka kasvavat nopeasti pituutta ja joihin muodostuu suuria lehtiä. Ne ovat yleensä seurausta ankarasta leikkauksesta ja tuottavat puulle nopeasti lisäenergiaa menetetyn tilalle. Vesiversot voivat ulkoisesti jopa hämätä ja saada puun näyttämään hyvinvoivalta, mutta tosiasiassa puu voi kuitenkin huonosti. Vesiversot kasvavat puunkuoren alla olevasta, uinuvasta silmusta eivätkä ne ole yhtä hyvin kiinnittyneinä runkoon kuin tavalliset oksat. Jos versoista tulee painavia, ne saattavat repeytyä ja repeytymisestä muodostuvat haavat ovat aina haitaksi hedelmäpuille.
Kivellisten hedelmien puita ovat esimerkiksi kirsikka- ja luumupuut, ja niiden leikkauksen voi ajoittaa joko helmi-maaliskuulle tai sitten vasta loppukesälle – ja jälkimmäinen vaihtoehto on itse asiassa suositellumpi. Näille puille on yhteistä runsas mahlan vuotaminen keväällä, joten oksien leikkaamista suositellaan tällöin vältettävän. Tahmea mahla on monien hyönteisten herkkua, ja runsas vuotaminen saattaakin heikentää puun elinvoimaa. Loppukesästä leikatessa mahlan vuotaminen ei puolestaan aiheuta enää ongelmia. Lisäksi loppukesästä leikatessa on myös helpompi erottaa kuolleet oksat ja leikata ne pois joukosta.
Syysleikkausta kutsutaan myös nimellä HES-leikkaus, mikä siis tarkoittaa, että leikkaus tehdään joko Heinä-, Elo- tai Syyskuun aikana. Syysleikkauksen ajoitus riippuu kuitenkin asuinpaikasta, sillä pohjoisempana sää kylmenee syksyllä nopeammin eikä puita voida leikata yhtä pitkään kuin etelämpänä. Hyvänä neuvona voidaan pitää, että syysleikkaus on tehtävä ennen kuin lämpötila laskee alle nollan. Jos leikkaus tehdään liian myöhään, voi leikkauspinta pahimmassa tapauksessa jäätyä ja halkeilla, ja tällöin myös taudinaiheuttajat pääsevät helpommin iskemään.
Tuleeko hedelmäpuita leikata joka vuosi?
Omenapuita tulee leikata joka vuosi, mutta kuitenkin aina vain vähän kerrallaan. Etenkin nuoren omenapuun leikkaamisesta on tärkeää huolehtia, vaikkakin tällöin oksia leikataankin mahdollisimman vähän. Kun puu on ohittanut peruskasvuvaiheensa, noin viiden vuoden kuluttua istutuksesta, sen leikkaustarve vähenee.
-Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen-
Päärynäpuut ovat hidaskasvuisempia kuin omenapuut, joten niitä ei tarvitse leikata yhtä usein. Kannattaa huomioida, että päärynän sato kypsyy usein vasta syys-lokakuussa, jolloin puun oksia ei tietenkään kannata leikata. Senpä vuoksi päärynäpuulle otollisin leikkuuajankohta onkin kevättalvella.
Kivellisten hedelmien puilla leikkaustarve on taasen huomattavastikin omenapuita vähäisempi. Esimerkiksi kirsikka- ja luumupuut eivät tarvitse kuin pientä hoitoleikkausta silloin tällöin, joten vältä liiallista oksien karsimista näiden puiden kohdalla. Mikäli puu näyttää terveeltä ja hyvinvoivalta, ei sitä välttämättä tarvitse leikata ollenkaan. Monesti riittää, että poistetaan pelkästään kuolleet tai katkenneet oksat. Omenapuita lukuun ottamatta nuorille hedelmäpuille tehdään hoitoleikkaus noin 2-5 vuoden välein ja vanhoille noin 5-7 vuoden välein.
Miten hedelmäpuiden oksat leikataan?
Ensimmäistä leikkauskertaa kutsutaan istutusleikkaukseksi, ja se tehdään toisinaan jo taimistolla. Jos taimen latva- ja sivuversot ovat pitkät, ne kannattaa lyhentää, jotta ne haarautuvat. Sopiva verson pituus on noin 30–40 cm. Istutusleikkauksessa poistetaan myös kilpalatva, heikot oksat, rungon alaosasta kasvavat versot sekä kaikki vioittuneet tai voimakkaasti latvuksen sisään kasvavat versot. Jäljelle jätetään 3-4 tukevaa oksaa eri puolille runkoa. Vasta istutetun puun kannattaa antaa rauhassa juurtua, joten syksyllä istutetun puun oksia leikataan seuraavan kerran vasta kevättalvella.
Säännöllisellä leikkaamisella puu voi hyvin, ja samalla vältytään liialliselta oksien poistolta yhdellä kertaa. Jos oksia poistetaan kerralla liikaa, kiihdyttää tämä vain turhaa versoamista, mikä taasen aiheuttaa oksiston tihentymistä ja sadon vähenemistä. Lisäksi liiallisesta leikkaamisesta syntyneet vesiversot voivat repeytyessään aiheuttaa puulle suuriakin haavoja. Esimerkiksi pitkään hoitamattomana olleiden omenapuiden leikkaukset onkin syytä jakaa useammalle vuodelle.
Vanhempien hedelmäpuiden hoitoleikkauksella pyritään ylläpitämään puun luonnollista muotoa. Tällöin poistetaan lehvästöstä noin 10 % sekä rungon alaosasta kasvavat versot ja juuriversot. Lisäksi hoitoleikkauksissa poistetaan alas- tai sisäänpäin kasvavat oksat kokonaan sekä vanhat ja vain vähän hedelmiä tuottavat oksat typistetään rungosta mitattuna noin 10 cm:n mittaiseksi. Latvus pidetään ilmavana harventamalla liian tiheään kasvavat tai toisiaan hankaavat oksat.
Hedelmäpuiden leikkauksissa suositaan sivulle päin kasvavia versoja. Koska päärynäpuun oksat kasvavat voimakkaasti ylöspäin, kannattaa tällaiset versot typistää, jotta hedelmien poiminta olisi helpompaa. Vanhaa päärynäpuuta voi myös madaltaa leikkaamalla rungon sopivalta korkeudelta poikki.
Kirsikka- ja luumupuita leikataan hyvin säästeliäästi. Leikkauksessa poistetaan vahingoittuneet ja kuolleet oksat sekä suoraan ylöspäin suuntaavat versot. Jos leikkauskohdasta vuotaa tahmeaa, venyvää nestettä, se on ns. kumivuotoa, jonka tehtävänä on suojata leikkaushaavaa. Kumivuoto sisältää myös antibioottisia aineita. Liiallinen kumivuoto on kuitenkin haitaksi puun elinvoimaisuudelle. Koska kumivuoto on runsainta keväällä, suositellaan näiden puiden hoitoleikkauksia vältettävän keväisin.
Pitääkö leikattua oksankohtaa hoitaa?
Leikkaushaavoja ei ole välttämätöntä käsitellä haavanhoitoaineella, mutta oksatusvahasta voi olla apua, sillä se estää pintaa kuivumasta ja halkeilemasta. Paras tapa on kuitenkin leikata huonokuntoiset tai muutoin ei-toivotut oksat jo varhaisessa vaiheessa pois, jolloin niistä ei edes synny kovin suuria haavoja.
Mitä välineitä tarvitsen?
Hedelmäpuiden leikkauksessa kannattaa käyttää apuna kunnon työvälineitä. Ohuiden oksien leikkaamiseen riittää useimmiten pelkät oksasakset, paksummille oksille puolestaan kannattaa käyttää oksasahaa. Korkealla oleviin oksiin voi käyttää apuna pitkävartisia raivaussaksia. Lisäksi latvusta siistiessä voidaan tarvita myös tikkaita, jotta päästään tarpeeksi lähelle. Tikkaita käytettäessä ei parane unohtaa työturvallisuutta, joten pyydä tarvittaessa toinen henkilö kaveriksi varmistamaan, että tikkaat pysyvät tukevasti pystyssä.
Miksi hedelmäpuuni ei tuota satoa?
Joskus käy niin, että päärynä-, kirsikka- tai luumupuu kasvaa kyllä oikein kauniisti, mutta niitä kauan kaivattuja hedelmiä ei kuulu eikä näy. Tähän voi olla moniakin syitä.
Ensinnäkin puu voi kärsiä yksinäisyydestä. Osa hedelmäpuista on ristipölytteisiä, osa taas niin sanotusti itsepölytteisiä. Jos puu on itsepölytteinen, tuottaa se hedelmiä yksinäänkin, mutta, jos kyseessä on ristipölytteinen puu, tarvitsee se seurakseen kumppanin, joka vielä mielellään olisi eri lajiketta. Kaikki hedelmäpuut kuitenkin hyötyvät ristipölytyksestä, joten sato on aina suurempi, jos puulla on vierellään myös kumppanipuu.
Toinen syy heikolle sadolle voi olla vääränlainen kasvupaikka tai vääränlainen lannoitus. Paras kasvupaikka hedelmäpuille on aurinkoinen, lämmin ja tuulelta suojassa. Jos aurinkoa ei ole riittävästi, kukinta jää varjossa monesti heikommaksi. Tuulisella paikalla ei puolestaan pölyttäjät viihdy, ja hedelmäpuut kun tarvitsevat pölyttäjiä, jotta kukista kehittyisi satoa. Jos kasvupaikka altistuu keväthalloille, saattavat varhain kukkivat hedelmäpuut kärsiä, ja sato jäädä senkin vuoksi heikommaksi. Myös lannoitukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Liian happamasta maasta puu ei saa tarvitsemiaan ravinteita irti. Runsas typpi sen sijaan saa puun kasvattamaan kyllä lehtiä ja uusia versoja, mutta ei ikävä kyllä hedelmiä.
Kolmas vaihtoehto on, että puu ei ole vielä saavuttanut niin sanottua satoikäänsä. Hedelmäpuut saavuttavat satoikäisyytensä noin 5-10 vuotiaina, riippuen täysin lajikkeesta. Istuttamisen jälkeen kuluukin yleensä muutamia vuosia, jolloin puu keskittyy lähinnä kasvattamaan vain juuristoaan. Tällöin ei siis ole mitään syytä huoleen – pitää vain malttaa odottaa. Ja vielä lohdutuksen sanana malttamattomille; mikäli puu tuottaa satoa jo kovinkin varhaisessa vaiheessa, kielii se monesti puun lyhytikäisyydestä. Pieni odotus siis tässäkin useimmiten palkitaan.